torstai 25. syyskuuta 2014

Kaksoset

Muutama viikko sitten harjoittelimme kasvomuottien tekemistä:

 Yksi syksyn työalueistamme liittyy kahdeksasluokkalaisten Samaa Katua -projektiin. Projektissa nuoret tekevät yhdessä ohjaajan kanssa ensin elokuvan, jonka jälkeen hankkeen pohjalta pystytetään näyttely Vammalan museoon. Näyttelyyn tilattiin osastoltamme kolme päähenkilöitä esittävää näköispatsasta, joihin näyttelyssä projisoitaisiin videoita. Jotta patsaista saataisiin mahdollisimman tunnistettavia, päätettiin nuorten kasvoista tehdä kipsivalokset.



Jotta homma sujuisi joutuisasti ja osaavia käsiä löytyisi tarpeeksi, pääsimme aluksi harjoittelemaan tekniikkaa omalla porukallamme. Muottien tekemiseen käytettiin alginaattia (eli sitä pinkkiä möhnää jota käytetään hammaslääkäreissä), sekä kipsinauhaa. Alginaatin laittaminen oli hieman hankalaa työstöajan ollessa melko lyhyt, mutta muutaman yrityksen jälkeen homma alkoi sujua meillä vähän paremmin. Kipsinauhan latominen puolestaan oli helppoa ja mukavaa touhua.


Täydellinen illuusio
Halusin tietää miltä muotin alla olo tuntuu, joten olin innossani päästessäni viimein harjoituskappaleeksi. Koko prosessi tuntui mukavammalta kuin olin odottanut, vaikka nenäni oikin puoliksi tukossa suurimman osan aikaa. Kun muotti lopulta otettiin irti, tuntui todella oudolta tuijottaa itseään sisältä päin.



Muotin valmistuttua, täytyi sen toimivuutta luonnollisesti myös testata. Kipsivaloksesta huomasi selvästi, miten hyvin alginaatti oli napannut yksityiskohdat kasvoilta ihohuokosia myöten ! Kelmun jättämän painauman rapsuttelin näyttämään huivimaiselta. Lopputulos oli hieman mummomainen, mutta mukava silti. Ehkäpä päädyn vielä joku päivä värjäämään mokoman ja lisäilemään ylimääräisiä elementtejä...

Mummeli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti