Operaatio Himmeli

Harri antoi meille tehtäväksi suunnitella ja toteuttaa mainosjuliste tuleville Sastamalan oppilaitosten joulumessuille. Työstäminen aloitettiin niin, että jokainen meistä mietti useampia ehdotuksia julistekuvaksi. Kukin selitti vuorollaan omat ajatuksensa, ehdotukset listattiin ja lopuksi pidettiin äänestys Euroviisujen tapaan. Voittajaksi selvisi Pilvin ehdotus urbaanista ostoskärrykuvaelmasta, jossa pyöräilijäporo vetää kärryissä istuvaa pukkia.

Aiheen selvittyä valitsimme Hertan ylipäälliköksi ja jaoimme kaikille omat vastuualueensa kuvausten rekvisiitan ja kuvauspaikan löytämiseksi. Kuvaan tarvittiin luonnollisesti myös pukki ja poro, joista jälkimmäisen rooliin päädyin minä. Suurin osa koristeista löytyi osastolta, mutta mm. pyörä ja jouluvalot löytyivät Nannin kautta, pukkitermeet Maurilta, sekä muuta vaatetusta niin Pilviltä, Sannilta kuin Lumidaltakin. Lisäksi saimme kärryt lainaan S-marketilta, sekä oikeat peuran sarvet niitä työstävältä käsityöläis-taiteilijalta. Kärryt ja pyörän koristelimme Terhin ja Sannin kanssa.

Hetken porona eläminen oli ihan hauskaa. Terhi taiteili minulle kasvomaalauksen, joka päässä en meinannut itseäni edes tunnistaa! Sarvet aiheuttivat meissä aluksi hieman hämmennystä, mutta Pilvi ja Sanni loihtivat niistä lopulta hienon ja päässä pysyvän kokonaisuuden. : )

Kuvauspäivä oli melko kylmä ja sai kaikki tutisemaan Torikeskuksen liepeillä seisoskellessamme. Valittuna sijaintinamme oli yksisuuntainen katu heti kauppakeskuksen takana. Autojen väistelystä huolimatta saimme kuvat tunnissa kasaan. Tämä pieni projekti toi oikein mukavaa vaihtelua koulupäiviimme!

Kurkistus päivän kuvasaaliiseen

Kipinöintiä

Kokeilin viime tiistaina hitsaamista ensimmäistä kertaa ikinä. Pienen tietopaketin kuultuani ensimmäinen tavoite oli olla pelästymättä laitteen käynnistyessä, mutta tästä vaiheesta pääsin onneksi melko nopeasti eteenpäin. Kypärän alla meinasi käydä olo välillä tukalaksi, mutta uuden asian harjoittelu oli hyvin mielenkiintoista ja mukavaa. En tosin päässyt vielä ihan ymmärryksiin laitteen säätöjen kanssa... Onnistuin myös kerran hitsaamaan pillin kiinni, mikä kuitenkin oli pelastettavissa pienellä hiomisella.

Yhden päivän harjoittelulla minusta ei ainakaan tullut mestaria. Tärkeintä on kuitenkin, että lopulta sain myös projektiin tarvittavat saumat napakasti kiinnitettyä (vaikkei jälki pehmeintä ollutkaan.)

Erittäin kaunis taideteokseni puhuttelee sillä, kuinka jokainen meistä on ainutlaatuinen

Alla ensimmäisin säikähdys, korkeammalla pieni toivon kipinä

Koulusketcsketch

Ystäväni Seppo

Toinen dinosaurusprojektin tehtävistäni oli suuren sudenkorennon muotoilu. Korentoa suunniteltiin aluksi dioraaman yhteyteen, mutta aihetta tutkittuamme huomasimme, että dinosaurusten aikoihin elävät korennot olivat kutistuneet jo reilusti aiemmista sukulaisistaan. Asiakkaat halusivatkin jättiötökän sitten lentelemään talon toiselle laidalle, joten pääsin  suunnittelemaan suuren Meganeuran toteutusta.

Muotoilun aloittamisen suhteen minulla oli todella tuuria, sillä olin edellisellä viikolla löytänyt itselleni mallin pyörätien laidasta (RIP Seppo). Harvoin pääsee katselemaan oikeaa sudenkorentoa niin läheltä joka kulmasta. Tutkittuani hetken korennon siipiä ja niiden tekotapoja, heijastin ystäväni piirtoheittimellä seinälle jäljennettäväksi.

Varsinaisen työstön aloitin muotoilemalla korennon ruumiin styroksista, uretaanilevystä, sekä rautalangasta. Uretaanilevy oli pään muotoiluun paljon styroksia sopivampi, sillä muodoista sai sitä käyttämällä paljon sileämmät ja pehmeämmät.


Muotoilun jälkeen kittasin ja pohjamaalasin pään, sekä päällystin ruumiin kovettamalla sitä ensin ohennetulla liimaseoksella, jonka jälkeen lisäsin pari kerrosta samalla seoksella kostutetua harsokangasta takaruumiiseen. Harsoa saivat huopakankaan kaverina päällensä myös jalat, kun taas eturuumiin peittelin mustalla karvakankaalla.

Värjäysvaiheessa pohjustuksena toimi musta. Teipattuani karvan kuviokohdat piiloon, lisäsin siniset kerrokset ruumiiseen maaliruiskulla, jolla värjäsin ja lakkasin myös pään kontaktimuovia apuna käyttäen. Takaruumiin ja pään kuviot, sekä jalkojen siniset vivahteet lisäsin jälkeenpäin siveltimellä.

Korennon ollessa muutoin lähes kasassa, pääsivät työn alle viimein siivet. Siivet syntyivät piirtoheitinkalvosta, rautalangasta ja kuumaliimasta. Koska halusin siipiin samanmoisen kiillon kuin oikeissakin, päätin painella kuviot koholle aikaisemmin piirtämiäni jäljennöksiä mukaillen, jolloin myös rakenne vahvistui. Urat tussattiin ja lopuksi siiven puoliskot liitettiin yhteen ja kokonaisuudet reunustettiin kuumaliimalla liitetyillä rautalangoilla. Siipien kanssa alkoi tulla jo melko kiirus, mutta onneksi parempi puoliskoni tuli auttamaan ja pitämässä pääni kasassa <3

Ajauduin tekemään useita virheitä korennon kanssa, mutta onneksi virheistään oppii.

Lentäjän poika pokemon -korento ampaisee kohti Rullaa !

Amatöörilogotus

 Joulumyyjäisjulisteeseen Illustratorilla tehty Sastamalan oppilaitosten epävirallinen logo.

Alussa oli vain suuri sotku...

Matkalla dinosaurusten kanssa

Toisen- ja kolmannen vuosiluokan opiskelijoillamme syksyn pääprojektina oli monien odottamat dinosaurukset ! Lastenkulttuurikeskus Rulla tilasi meiltä tekeleitä lasten suunnittelemaan dinosaurusnäyttelyyn ja itse olin ainakin hyvin innoissani aiheesta. Jokaiselle jaettiin pienen suunnittelu jälkeen omat vastuualuensa. Aluksi varasin tehtäväkseni lentoliskon pienoismallin, mutta koska halukkaita oli hommaan useampi, niin otin sitten tehtäväkseni pari muuta juttua.

Ensimmäinen työstettäväni oli osaksi dioraamaa tuleva dinosauruksen kipsinen jalanjälki. Koska lapset odottivat kaiken olevan aika kookasta, vei minulta hetken löytää malli jalanjälkeen, joka olisi sekä tarpeeksi iso, että kutsuvan muotoinen. Dioraaman aikakauden vakiinnuttua jurakaudeksi, päädyin ottamaan mallia allosaurukselta.

Mallikuvien löydyttyä aloin ensin tutkimaan muotoja plastoliinin avulla. Jäljen maastosta haluttiin epäsäännölisen muotoinen, sekä ulospäin madaltuva ja jäljestä sen verran tarkka, että sen muodot tulevat selvästi esille. Päästyäni selville siitä mitä haen, siirryin styroxin kimppuun.


Styroxista oli tarkoituksena valmistaa kipsivaloksen muotille pohja, joka myöhemmin päällystettäisiin savella. Muotoilin erikseen jalkapohjan ja reunuksen, jotka sitten liimasin tasaiseen styrox -levyyn. Pääni ei aluksi toiminut ollenkaan reunaosaa tehdessäni, minkä lopulta huomasin johtuvan kuumeesta. Lyhyen sairasloman jälkeen työ luistikin taas paremmin, mutta jouduin silti myöhemmin korottamaan aiemmin tekemääni reunusta, sillä olin tehnyt siitä liian matalan jalkapohjaan nähden.

Kun muottipohja oli valmis, pääsin päällystämään sitä savella. Aluksi keskityin liittämään jalkapohjaa ja maastoa muodollisesti yhteen, jonka jälkeen lisäsin maastoon kuoppia ja rosoisuutta, sekä piirtelin jalkapohjaan poimuja. Poimuja tehdessäni käytin mallina kuvia kanojen jaloista.

Muotojen ja yksityiskohtien löydyttyä pääsin viimein kipsin kimppuun. Ensimmäisiä kerroksia kaataessani täytyi pitää huolta siitä, että kipsi levisi tasaisesti joka koloon. Levittelyssä kului tämä takia hieman pitempi tovi, mutta Terhi oli onneksi apuna sekoittelemassa lisää kipsiä valmiiksi. Keskivaiheilla lisäsin kipsin sekaan pari kerrosta kanaverkkoa lujittamaan jälkeä ja estämään sen halkeamista. Lopuksi levittelin viimeisen kipsikerroksen pitkää puutikkua apuna käyttäen, jotta pohjasta tulisi mahdollisimman tasainen.



Kipsin kuivuttua tarpeeksi, pääsin viimein ihmettelemään jalkapohjan luomaa negatiivia. Vasta tässä vaiheessa näki kunnolla, miten muotoilu oli onnistunut. Helpotuksekseni olin ihan tyytyväinen lopputulokseen. Vielä oli kuitenkin tekemistä, sillä jälkeä odottivat pesu, ilmakuplien fiksaus, sekä reunojen rapsuttelu. Osan ilmakuplista korjasin kipsillä, mutta osa huusi päästä kaiverretuksi pieniksi kuopiksi. Puhtaana savesta ja pehmoisin reunoin jalanjälki sai vielä odotella pari viikkoa kuivumassa, ennenkuin annoin sen kalvenneelle pinnalle hieman sävyä kahvilla. Vihdoinkin valmis matkaamaan !

Kahvia tassuun ja menoksi