Kuulapää

Sain ennen joulua tehtäväkseni valmistaa parin valheellisia satakiloisia kiertämään naisten kahvakuulakilpailuja. Väritys ja muotoseikat olivat mielen mukaan tehtävissä, kunhan kuulat vain olisivat tarpeeksi suuret ja tunnistettavat. Tärkeää oli myös, että kahvasta tulisi käyttöä tarpeeksi kestävä.

Ensimmäinen ajatus oli, että veistäisin styroxista pallot, joihin kahvat lisättäisiin, mutta luokan hyllyltä löytyikin vaihtoehtoinen lähestymistapa. Eräs aikaisempi opiskelijoista oli aikoinaan tehnyt kahlepallon paperoimalla ensin kuoren ilmapallon päälle, jonka jälkeen sisus oli puhkaistu ja kuori täytetty hiekalla. Osaston varastoparvelta löytyi sopivasti vanha jumppapallo, jonka päälle sitten pääsin testaamaan menetelmää itsekin.

Täytin tyhjentyneen pallon nopsasti paineilmalla ja mittasin sen ympärysmitan muistiin. Päällystin pallon myös kelmulla, jottei se jäisi kiinni kuoreen, sillä se piti paperoimisen jälkeen tyhjentää ja ottaa ulos toista kuulaa varten.

Pallon paperoinnissa vaikeinta oli sen aloittaminen. Ensimmäisen kerroksen kohdalla täytyi saada muoto mahdollisemman hyväksi ja varoa jättämästä liikaa kupruja pintaan. Suojakelmu ei valitettavasti tehnyt hommasta yhtään helpompaa ja ensimmäisen kerroksen tekemiseen kului huomattavasti enemmän aikaa kuin seuraajiinsa. Kun ensimmäisessä pallossa oli pari kerrosta paperia ja yksi sivelty liimakerros, poistin jumppapallon sen sisältä. Tein toiseenkin kuulaan ensimmäisen kerroksen ja jatkoin paperoimalla molenpia kuulia vuorotellen. Neljän paperi- ja parin liimakerroksen jälkeen arvioimme kuoren olevan tarpeeksi paksu tarkoitukseemme.

Viimeisten kuorikerrosten jäädessä vielä kuivumaan, siirryin tekemään kahvojen runkoja. Taivutin ensin harjateräksestä haluamani muotoiset "kaaret", joihin sitten hitsasin kiinni kuulien sisälle jäävät tuki-/kiinnityspalkit. Hitsausjälkeni ei ollut kauneinta mahdollista, sillä en ollut hitsannut koskaan aiemmin kuin muutamia testisaumoja juuri tätä kyseistä työvaihettani ennen. Sain saumoista kuitenkin kestävät, mikä oli tässä tarkoituksessa tärkeintä.


Kun kahvojen rungot olivat kasassa, oli aika siirtyä kuulien täyttämiseen. Koska kuulien tuli olla kevyet käsitellä, mutta kuitenkin tarpeeksi jämäkät pysyäkseen hyvin pystyssä, päädyimme täyttämään ne styrox -paloilla ja uretaanivaahdolla. Tällöin täytön yhteydessä myös kahvat saataisiin pysyvästi paikoilleen. Täyttöä ennen tein vielä testin, jossa tutkin uretaanivaahdon kuivumiskäytöstä suljetussa tilassa. Kostutetussa pussissa uretaani kuivui normaalisti, kun taas kuivassa pussissa se suodatti osan itseään nesteeksi pussin pohjalle, mikä heikensi sen laatua. Nyt tiesin varmuuden vuoksi kostuttaa pallot sisältä ennen niiden täyttämistä.

Leikkasin paperipallojen keskelle viillot, joista sain työnnettyä kahvat sisään ja painoin asetelmat hiekalla täytettyihin ämpäreihin, jotteivat ne liikkuisi liikaa täytön aikana. Suihkutettuani ensin vettä pallojen seinämiin, aloin täyttää niitä kerroksittain styroxilla ja uretaanilla. Uretaanin kuivuttua kunnolla tasoitin kuulien pohjat ja siiirryin veistelemään kahvoille päällisiä styroxista. Muotoillut styrox -osat halkaisin keskeltä kahtia ja kaiversin niihin harjateräksen mentävät urat, jonka jälkeen liimasin ne tukevasti rungon päälle. Lopuksi täytin halkaisusta jääneet saumat, sekä pyöristin pallojen ja kahvojen liitoskohdat kevyttasoitteella.


Tasoitteen kuivuttua oli vuorossa lisää paperointia. Kahva ja pohja saivat nyt vuorostaan samat neljä kerrosta paperia kuin kuula muutoinkin. Kun koko kokonaisuus oli viimein saanut pintansa, lisäsin ennen pintakäisttelyn aloittamista kuuliin vielä "valusaumat" lankaa ja liimaa käyttäen. Kuulat olivat viimein valmiit saamaan oikeaa väriä pintaansa (vaikkakin hieman houkutti jättää ne paperointivaiheessa syntyneiksi sinipunaisen kirjaviksi).

Koska kuulista toivottiin mahdollisimman isot, olin aikaisemmin päättänyt tehdä niistä valurautaisen kaltaiset, jotta ne olisivat realistiset kokoonsa nähden. Mauri ehdotti, että lisäisin painoihin kunnolla ajan patinaa, joten maalattuani kaksoset mustiin pohjiinsa, aloin harjoittelemaan ruosteen maalaamista. Päästyäni selville väreistä, testattuani muutamia tekniikoita ja mietiskeltyäni loogisia sijainteja levitin kuuliin ensin vähän hiekan ja liiman sekoitusta, jonka päälle aloin töpöttelemään ruostesävyjä. Saatuani ruosteen esille tein sabluunan, jonka avulla painelin kuuliin vielä rapistuneet kilomerkinnät, sekä maalasin kahvoihin kulumakohtia. Viimeiseksi lisäsin vielä kolhuja mätkimällä kuulia erinlaisilla välineillä. Parivaljakko oli vihdoin valmis tien päälle !

Kaverikuva